VANHA MIES Poika on vietävä kotiin rauhottumaan. Kiertävät tuppivyön Puisman käsien ympäri. Kaksi miestä lähtee viemään. Osa jääneitä seisoo alakuloisena, toiset synkkinä, kolmannet ovat kääntyneet voimattoman harmistuneina selin.
PUISMA Raivona metsänlaidassa: Jumalat kirotkoot, Tuonen mustat kaarneet nokkikoot!
ÄLYTIKKA Joka on sillaikaa saapunut veneellä niemen taitse vasemmalta rantaan, hilpeästi: Hei pojat, hei! Mikäs nyt on hätänä? Hypähtää ketterästi rannalle.
VANHA MIES Kirous ja hulluus on hätänä! Verohurtta miesten poissaollessa tuli kylään, tyttäremme valjasti alasti venettään vetämään, yhden tärväsi, että raukka järveen juoksi—pojat tahtoivat kostaa.
ÄLYTIKKA Ei tuhmuuksia pojat, ei tuhmuuksia!—Hm, tytöt, hm… Katsokaas, se oli omaa tyhmyyttänne kaikki tyyni. Annas lähettää nuoria hempukoita ihraista roikaletta vetämään—katsokaas, äly, äly joka asiassa! Huomaa miesten vyöllä miekkoja: Aah, noin paljon miekkoja! Tästähän tulee oikein sievä saalis..
MUUAN KESKI-IKÄINEN MIES
Taitaa tulla! Tarttuu häntä kaulukseen rajusti: Mikä olet miehiäsi?
ÄLYTIKKA Noh noh, ystävä!—Ettekös te Veitaasta ole kuulleet? Tosisininen isänmaan mies, neuvoo tyhmälle kansalle älyä, kerää miekkoja enemmän kuin kukaan koko Merviassa—
KESKI-IKÄINEN Tarttuu molemmin käsin: Hyvä on, jo riittää keruusi! Toisille: Tämä »Älytikka» on yksi niitä hirtehisiä, jotka tämän hornan ovat meille valmistaneet. Minun sanani on: hirteen!
JOUKKO Vapautuneen hurjana: Hirteen! Joku: Veroista ja miekoista! Toinen: Imarista ja Ilvistä! Kolmas: Kaikesta kurjuudesta! Neljäs: Puunkylkeen kaikki lemmon tikat! Käyvät raivostuneina käsiksi.
ÄLYTIKKA
No no, ei sentään leikkiä lasketa!