ERÄS
Ei—ala astua!
TOINEN Tuo rannalta pitkän hihnan: Tässä on naru, veronhaltijan vetohihnoja!
JOUKKO Hurjan riemuisena: Hyvä, hyvä, hyvä!
ÄLYTIKKA Silmät pyöreinä, rukoilee hätääntyneenä: Oikeinko te tosissanne? Tyhmyyttä, tyhmyyttä! Mervian hyväksi olen kaikki tehnyt, yöt päivät kulkenut! Jos toisinpäin on älykkäämpää, tehdään toisin—
KESKI-IKÄINEN Karjasee kauheasti: Ei mitään porutikkaa! Vievät kiireisesti metsään vasemmalle.
ÄLYTIKKA Itkien ja hätäisesti rukoillen: Väärin, väärin… Viaton olen… En kellekkään pahaa tehnyt… Puhutaan vielä—huutaa: niistä isommista ja viisaammista! Äänettömyys.
VANHA MIES Nyt Urmaan puheille! Kutka tulevat mukaan? Työntävät veneen vesille, useita miehiä hyppää veneeseen.
8. KANSAN SINETTI
Urmaan pirtti.
URMAS Seisoo kalpeana ja tuskaisena pöydän luona: Kun pääsisi taas tämänkin päivän! Käy mietteissään eteenpäin: Jos ne, jotka tämän meille tuottivat, omin silmin näkisivät mihinkä kärsimysten kuiluun he kokonaisen kansan syöksivät, totisesti: he kauhistuisivat astua Tuonen maille!