HORHOJA
Niin kaihtelematta keskellämme liikkui, ettei kukaan mitään aavistanut!
TOINEN
Leimuavin innoin nuo äänet nosti, jotka nyt lähenevät!
KOVAS
Sanansaattajan kautta meidät Muronnian tyrmästä kutsui.
HELJÄ
Me näemme unta!
Ulkoa pirtin takaa kuuluu häliseviä ääniä, puheensorinaa ja jalankapsetta. Sisällä olevat nostavat Heljän viittauksesta pöydänedus-rahin Urmaan vuoteen viereen ja kantavat Mertsin sille.
HORHOJA Syvästi liikutettuna: Kansa elää… Rauha heille!
TOISET
Rauha!
ULKOA Raivoisia huutoja: Petturi! Konna! Vielä on Merviassa miekkoja! Repikää! Tilinteon päivä on tullut!
Samassa kuuluu valtava räsähdys: koko pirtin takaseinä reväistään maahan, niin että jälelle jää vain kehys- ja kiinnikepuut. Aamuauringon häikäisevässä valossa näkyy ääretön asestettu kansanpaljous, joka huitoo käsiään ja huutaa vimmatusti: Noin petturin käy! Surma armonpyytäjille!
KOVAS Rientää peräsillanteelle: Mitä tämä, te hullut? Käräjämäelle teidän piti!