MERTSI Kääntyy—omituisessa, jännittyneessä mielenvireessä: Kuuleehan tännekkin … ja näkee … yhtä hyvin… Tulkaa, Eila ja Urdis!
Saapuvat kunnaan laelle muutamien puitten alle. Ihastuneena: Katsokaa, paremmin näkee! Kuinka kauniilta käräjämäki tänne näyttää! Eikö näytäkkin, Eila?
EILA Mertsi on oikeassa! Kuinka juhlallisina vanhimmat istuvat puolipyörössä paasillaan.
MERTSI
Niinkuin suuri ratsunkenkä mäen rinteellä!
URDIS Ja kansa alempana kahden puolen kuin leveät hokkaimet. Onko mervejä noin paljon enemmän kuin meikäläisiä…?
MERTSI
On, mervejä on monta vertaa—
EILA
Hiljaa! Vanhimmainen nousee puhumaan. Kuuristautuvat kuuntelemaan.
Neljän vanhimman on vuoro erota… Kiltje … ja Anno … ja—Mertsi,
sinun isäsi on yksi!
MERTSI
Minä tiedän.
URDIS Jännittyneenä: Ketähän nyt valitaan?
EILA Käskevät vanhimpain ehdottaa… Hst! Varottaa kädellään. Jötra ja sinun isäsi uudestaan … ja Nordvi ja Serker—