MERTSI Vääntelee käsiään: Mitäs nyt…?
URDIS
Joku nousee veenienpuoleiselle kansankivelle. Aikooko hän puhua?
EILA
Se on Leijet! Kuuntelevat: Noin veeni puhuu! loistaa:
»Tyytymättömyyttä on» … mutta ei häpyä… Maailman takaperäisin
heimo… Raaka metsäläis-kieli … teidän joutsenlaulunne, unilaulunne—
MERTSI Tulistuen: Tuo on liikaa!
EILA Naulankantaan joka sana! Kuuntelee, toistaa painokkaasti: Kukaan ei estä… Missä kokeneet miehenne? Astukaa nokisilta pankoiltanne alas. Riemastuneena: Hyvä, hyvä! Jokos häpeätte!
MERTSI Hiljaisen jännittyneenä: Eikö mervien puolelta kukaan vastaa?
URDIS
Joku vanha mervi sanoo jotain.
EILA
Katsokaa kuinka äkäisesti hänen silmänsä mulkoilevat kulmapehkojen alta!
Kuin vihainen vuoritonttu, hah hah! Veenit nauravat … ja mervit
seisovat noloina… Äänettömyys.
MERTSI Huudahtaa äkkiä: Kuka se oli…? Mitä hän?
URDIS
Se oli mervien puolelta—