SÄTENE Kääntyy selin, itkee.
MERTSI _Peräytyy pöydän päähän ja panee suortuvan lippaaseen, sitoo lippaan nauhalla ja laskee sen pöydälle. Käy sitten sillanteelta ovelle.
Oudolla, muuttuneella äänellä Sätenelle, joka yhä itkee:_ Jää hyvästi! Vetää liinan kasvojensa suojaksi ja lähtee, mutta kääntyy vielä ovella ja luo pikaisen, harhailevan katseen huoneeseen. Nyökäyttää hiljaa Sätenelle, menee.
SÄTENE Painaa alas kyyneleiset kasvonsa. Hetkisen päästä: Kaikki lienemme orjia—elämän orjia. Istuutuu. Äänettömyys.
URMAS Tulee iloisena: Onko Heljä-valio käynyt?
SÄTENE Levottomasti: On… Lupasi tulla myöhemmin…
URMAS Nyökäyttää hymyillen päätään, nousee sillanteelle ja vie päähineensä patsaaseen: Eikö muita ole käynyt?
SÄTENE Neuvottomana: On… viesti … pöydällä. Purskahtaa itkuun, menee kiireesti ulos.
URMAS Katsoo hämmästyneenä hänen jälkeensä—rientää pöydän luo—ottaa lippaan käteensä—irrottaa siteen—