USEAT
Orjatko vapaiksi…? No no!
TAARO Hätäilette pojat, sanon minä. Orjat ovat maailman ajan supisseet omia supinoitaan. Minulla on kolmekymmentä ostettua orjaa—kysynpä kuka ne minulle maksaa?
HALLO Hiukan pistävästi: Tahdon sitä pait huomauttaa, että puhe meikäläisistä orjista tuskin on paikallaan—moni ei enää edes polta heihin merkkiään.
KURKIA Nuorekkaan tulisesti: Se on heillä polttamatta! Sitä häpeällisempi että se poltetaan satojen omien veljiemme ja sisariemme otsaan, vaikka orjattarilla synnytettyjen!—Mutta mitä sanoo Urmas? Tämä on sinun ajatuksesi.
URMAS Joka on seisonut mietteissään: Hm, taas yksi asia.—Mutta istukaa, miehet! Tulijat istuutuvat pöydän molemmin puolin raheille. Urmas yhä seisoo noja-istuimen vieressä: Se oli minun nuoruuteni ajatus, mutta elämä usein tinkii rakkaimpiakin ajatuksiamme. Mervi ei saa tehdä mitään, ei vihasta eikä rakkaudesta, aina kysymättä mitenkä se vaikuttaa sukumme asiaan. Mikäli näinä taistelun vuosina aloimme orjia hankkia, sikäli varallisuutemme karttui ja asiamme voitti. Emme ole vielä kyllin varakkaita, ei ole taistelumme loppuun suoritettu. Asia olisi siis lykättävä tuonnemmaksi ja tyytymättömyyden aiheet mieskohtaisesti poistettava.
USEIMMAT Innostuneesti: Oikein! Hyvä! Urmas istuutuu. Kovas ja Kurkia puhuvat hiljaa keskenään, Hallo tarkastaa heitä vaanivin katsein toiselta puolen pöytää.
KURKIA
Niin, yksimielisyys ennen kaikkea—käykäämme asiaan.
URMAS Olemme joutuneet jatkuvien ahdistusten kiiraisiin. Siksi kutsuin teidät neuvottelemaan, ennenkun asia joutuu vanhimpain pirttiin. Mikä on, miehet, mielenne muronnien uusien vaatimusten suhteen?
TAARO Huokaa: Verojen korottaminen kolmannella osalla on aivan liian ankara köyhälle maalle—aivan liian ankara.
KOVAS Meidän mielestämme—puhun muidenkin vuori-mervien puolesta, sillä olemme asiasta tuumailleet—