HALLO Purevasti: Vai oikein te pidätte omia tuumianne siellä vuorilla…?
KOVAS Oi-kein … ja se onkin hyödyllisempää kuin muutamanlaiset ihmettelemiset ja kyselemiset!—Meidän mielestämme on annettava jyrkkä epuu kumpaankin kohtaan. Emme halua veronlisäystä, ja vielä vähemmin voimme myöntää ahdistajillemme lupaa hankkia täällä maaomaisuutta, sillä mikä sen juonen takana on, arvaa helposti. Tämä on kantamme. Mutta ellei täyttä yksimielisyyttä muuten saavutettaisi, voisimme veroasiaa toki harkita, eri mieliä kun on omassakin keskuudessamme ja veenien jyrkän kannan tiedämme vanhastaan.
URMAS Lyhyen kuivasti: Toivon ettemme puhuisi veeneista, vaan asiasta!
KOVAS Sovittavasti: Unohda, Urmas, nuo veenien häpeämättömyydet! Nehän ovat enimmästään olleet ajattelemattomien poikasten tekoja.
HALLO Pistävän ivallisesti: Mielestäni se »veeni» puhui liiaksi hyvää mervaa, joka vaati käräjämäelle vanhimpia erottamaan—kuka »poikanen» lie ollutkaan!
KOVAS Nousee kiivaasti: Hallo! Miksi pistelet peitetyin sanoin? Jokainen tietää että se olin minä. Enkä sitä häpeä—päinvastoin: jos silloin käräjämäellä kävimme, meidän ei nyt tarvitsisi tässä istua! Istahtaa. Tyyntyneenä: Äläkä sinä, Urmas, välitä tuommoisista—et ole ennenkään.
URMAS Enkä välitä nytkään. Iskee nyrkkinsä pöytään: Mutta siitä minä välitän, että he itse tahtovat kulkea omia polkujaan—meidän selkämme takana!
MUUT
Mitä…? Mitä se…?
URMAS Nousee tulistuneena: Minä kysyn: tietääkö kukaan, onko kukaan osallinen niissä salaisissa sopimuksissa, joita paraikaa hierotaan Veenian kanssa?
MUUT Ei! Sopimuksia Veenian kanssa…? Useat nousevat kiihkeästi liikutettuina.