TUOJAIN JOHTAJA Joukko Mervian miehiä tahtoo näin ilmaista mitä he elämäntyöstäsi ajattelevat!
URMAS
Sano heille kiitokseni! Tuojat menevät.
HALLO Nyt, Urmas, näet mitä ne ajattelevat, joiden puolesta olet ikäsi taistellut!—Saammehan avata?
URMAS
Avatkaa, avatkaa!
Irrottavat hopealla kirjaillun vyön peitteen ympäriltä.
HALLO
No nyt, ystävät! _Vetää peitteen pois.
Kaikki jäävät kivettyneinä tuijottamaan: edessä on leveä, puunrungosta veistetty ruumisarkku, jommoisia varakkaiden hautaamisessa käytetään—arkun kannella irvistävä pääkallo. Seisovat pitkän aikaa sanattomina._
URMAS Syöksyy patsaan luo ja kumauttaa kurikalla kiivaasti siellä riippuvaan metallikilpeen. Sisääntulevalle Sätenelle: Huuda kantajat takaisin!
SÄTENE
En tavota enää, lähtivät juosten.
URMAS Kasvot mustanpuhuvina, kamalan raivon kuohuttamana: Hyvä, te veenien kyykäärmeet! Teidän myrkkynne on virrannut kuin hornan tyhjentymätön lähde. Te tiedätte tarkalleen mistä hinnasta minä Mervian muronneille möin, vaikka teidän omat vanhimpanne istuivat saman pöydän ääressä. Minä veljeni myrkytin, vaikkei minulla ole veljeä ollutkaan—minä Mertsin surmautin—isäni minut kuolinvuoteellaan kirosi—äitini sortui surusta hautaan—ei ole sitä konnantekoa, jossa en olisi päämiehenä ollut. Sekään ei riittänyt. Mutta te valmistitte liian aikaiset hautajaiset—minä vielä elän, vielä elää merviläisyys!