KOVAS Tuskaisen kuohuvasti: Jumalain armo meitä suojelkoon, Urmas—täytyyhän meidän koettaa yksimielisyyttä rakentaa! Hyvästi huomiseen!
URMAS Mietteissään, katsettaan kohottamatta: Hyvästi! _Kovas, Horhoja, Kurkia ja kolme muuta menee. Jälelle jääneet ovat nousseet ja seisovat äänettöminä.
Urmas, joka on seisonut syvän mielenliikutuksen valtaamana, katsahtaa etsien jälellejääneihin_: Menikö Horhojakin…?
HALLO Ilkkuvasti: He menivät, eivätkä koskaan palaa, sillä heitä on jo kauvan odottanut veenien avattu syli!
URMAS Käy muutamia kertoja kiivaasti sillanteen poikki, pysähtyy: Ei, se ei ole mahdollista! He palaavat ja me tahdomme olla yksimielisiä! Miehille: Totta, jätämme nyt kaikki huomiseen, tuumimme kukin tyynesti kotonamme.
SÄTENE Tulee: Muutamia puheille pyrkijöitä!
URMAS
Anna tulla!
Neljä nuorukaista kantaa suurehkoa, upeaan kirjovaippaan käärittyä esinettä.
TUOJAIN JOHTAJA
Lahja Urmaalle, mervien johtajalle! Minne saamme laskea?
URMAS Iloisesti hämmästyneenä: Lahja! Osottaa korokesiltaa: Tänne nostakaa. Hilpeätä hiljaista puhelua. Miehet nostavat.