IMARI Hyvä on!—Vanhimpainpirtti poltettiin, selvällä mervankielellä haastaen, koska se oli kettujen pesä!
ISÄNTÄ
Kettujakos siellä olikin…?
IMARI Rajusti: Mitä muuta sellaiset ovat! Antavat riistametsät, kalavedet, maat mannut ja lopuksi sen viimeisenkin miehuuden merkin, mikä kansalla vielä on—miekat. Toiset eivät suostuneet, mutta Urmas miehineen! Kerskuivat etteivät mitään pelkää—silloin se pistettiin pesä tuleen!
ISÄNTÄ
Armias! Paloivatkos ne nekin?
FLÖIDE Purevan ivallisesti: Koskas sinä, hyvä mies, olet kuullut ketun omia häntäkarvojaan polttaneen!
IMARI Kun olisivatkin, jumal-avita, palaneet! Muronni, oikein meitä pilkatakseen, vaatii miekat—veronalainen ei muka tarvitse miekkoja, he muka suojelevat. Ja nämä harmaapartaiset jänissielut pääpättävät— marisevan matkivasti: se on väärin, se on väärin, mutta kun väkisin, niin … ottakaa. Surma!
EMÄNTÄ Tuoden ruokia pöytään: No sitä samaa minä olen aina sanonut, että kun kerran on mies, niin käyköön housut jalassa!—Ottakaas, hyvät vieraat, nyt olisi!
FLÖIDE Siin' on emäntää, taar-avita! Sellaisia eukkoja kun olisikin vanhimpainpirtissä ollut, ei meidän nyt tarvitsisi tässä hävetä!
ISÄNTÄ Hymähtäen: No no!—Mutta minkäs luulette tästä lopuksi tulevan?
IMARI Tulisesti: Tulee tulenkiukkunen taistelu! Ja se on jo käymässä—me olemme nyt niillä asioilla. Kansa on nostettava, emme anna ainoata miekan kahvaa!—-Milläs mielellä tämän puolen miehet ovat?