ISÄNTÄ Salaperäisesti: No niin luulen että vastaan—vaikka puhutaan hiljaa…
IMARI Ei, kovasti nyt pitää puhua! Ja niin pitää sinunkin, joka miehelle joka täällä käy. Sillä ketut ovat myös liikkeellä.
FLÖIDE Katkeran ivallisesti: Oikein jumalien nimissä ja valkoisissa tietäjänviitoissa—horna!
ISÄNTÄ
Älä! Onkos tuo totta?
IMARI Totta. Urmas panee jumalat ja manalat liikkeelle, saadakseen miehet käymään—hameissa!
FLÖIDE Ylenkatseellisesti: Koiralla on koiran polku! Lemmittynsä surmaamisella alotti, kansansa murhaamisella lopettaa—hyi!
IMARI Älä viitsi, Flöide … siitä kerrotaan niin monella tavalla! Isännälle: Katsos Mertsi, Urinaan ensimäinen lemmitty, katosi tietämättömiin, niinkuin luullaan: hukutti itsensä rakkaudesta. Nyt kerrotaan Urmaan surmauttaneen hänet orjillaan ja sitten omin käsin—
ISÄNTÄ
Ai ai ai—
FLÖIDE Iskee nyrkkinsä pöytään: Lopeta, taar-avita! Joka ei Mertsistä taida sen soreammin kertoa, ei saa puhua samana päivänäkään! Siitä on monta surunihanaa runoa laulettu.
IMARI Minähän, veliseni, en ole runoniekka ja minusta tuommoinen vanha naisjuttu—