FLÖIDE Nousee kuohahtaen: Tietysti, tietysti—vanhoja juttujahan ne kaikki ovat, jotka meitä koskevat! Joko merveillä nyt on tarpeeksi laivoja—vanha juttu! Joko te maanmyyrät nyt osaatte kauppareiteillä kulkea—vanha juttu! Joko täällä nyt on järjestystä ja ihmistapoja— vanha juttu! Mutta on, taar-avita, sentään yksi uusikin juttu, joka meidän täytyy teidän päähänne ajaa—miehuus ja kunniantunto!
IMARI Isännälle: Runoniekka, niinkuin näet! Käy Flöiden luo ja lyö häntä olalle: Heitä hornaan nuo vanhat, niistä emme koskaan sovi! Ja voisinpa muistuttaa, että se teidän ruumisarkkujuttunne oli jokseenkin tyhmä juttu. Mutta menneistä ei sanaakaan. Nykyisestä olemme yksimielisiä ja urhokkaita olette miehiä!
ISÄNTÄ
No minustakin niin peijakkaan karskia poikia!
IMARI Karskia miehiä, ja veljiä ollaan! Ne sateessa ja myrskyssä täällä ponnistelevat Mervian vapauden puolesta, kun nämä hirtehisen tosimervit makaavat taljojensa alla ja myyvät maansa muronneille.—Terve, runoniekka! Juo.
FLÖIDE
Olkoon menneet—terve, Imari! Juo.
ISÄNTÄ Uteliaasti: Mutta mitäs sinä, hyvä vieras, siitä myymisestä puhuit?
IMARI Niin siitä? Kuinkas sanottiin: kukaan ei myy murenneille maata. Katso nyt ympärillesi kutka myyvät—Urmaan miehet suurista rahoista! Ymmärrätkös yskän…? Ja miksi ne nyt taas miekat antavat? Siksi että saavat jokainoasta miekasta—muronneilta maksun!
ISÄNTÄ Päätään viipottaen: Oh hoh hoh!
IMARI Sellainen on tämän kurjuuden pohja. Muuan noita jo silloin uhrikivellä oli tämän kaiken Urmaasta ennustanut. Tekee ensin paljon hyvää, niin oli sanonut—mutta varokaa: sitten hänestä tulee tämän maan kirous! Ja tuli—
KOLMAS MATKUSTAJA Palaa. Luoksensa rientävälle Imarille ja Flöidelle: Kunnossa on! Oiva mies—vaikka kyventä konnien nurkan alle, jos tarvitaan!