TOSISININEN Oikein, sinulla on isänmaallinen mieli! Nyt on kovat ajat, hiton kovat! Katsos, muronni ahdistaa, ja veeni-lurjuksia ja tuommoisia noin isännättömiä koiria juoksee joka nurkassa. Tuokin roisto! Isänmaan mies oli ennen, nyt möi itsensä veeneille.
ISÄNTÄ
Älä hulluja! Onkos se totta? Tuo haarikan: Terveydeksesi!
TOSISININEN Isänmaan ja merviläisyyden tosi onneksi! Juo pitkään. Myyvät, myyvät koko maan Veenialle että roikaa, siksi ne täällä yhdessä juoksevat.— Kas, emäntä … kiitos vaan! Istuu syömään. Ja myyvät toisellekin taholle—saavat murenneiltakin rahaa!
ISÄNTÄ
Nyt en usko enää korviani!
TOSISININEN Totta joka sana! Katsos, se on tyhmyyttä. Siellä on muka ystäviä, antavat rahaa, hokevat: pankaa lujasti vastaan—että saisivat, juukelit, lähettää tänne sotamiestä niinkuin salkoa. Mutta meidän Urmas sanoi: ei pojat! Meitä ei pistetä veenien ruumisarkkuun, eikä meitä pistetä muronnien. Odotetaan pojat—henki ja merviläisyys se on pääasia. Kun se säilyy, niin aina sitä—Hei, heilautappas lisää!
ISÄNTÄ Totisesti, kun oikein aattelee, niin eihän henkeä paitsi tule ensinkään toimeen!
TOSISININEN Ei ei.—No, tämän hölmökin ymmärtää, mutta ymmärrätkös sinä mies— älytikkaa?
ISÄNTÄ Hölmistyneenä: Älytikkaa…? En ole edes kuullut.
TOSISININEN Ohhoh miesparka, et sitten paljo ymmärrä! No, minä selitän. Katsos, kun joku ahdistaa, niinkuin nyt muronni meitä, niin pannaan suu edessä makeaksi, että joo-joo-joo. Mutta takana onkin semmoinen hienokärkinen älyn tikka että: älä nokkase ennenkun tipahtaa!
ISÄNTÄ Viekkaanvälkkyvin silmin: Ahaa, nyt minä alan ymmärtää!