TOSISININEN Katsos peijakasta! Siinä nyt näet kuinka isänmaana ajatus viepi kaikki muut ajatukset.—Tässä… No terveppä terve! Menevät.
EMÄNTÄ Sen minä vaan sanon, etteivät tuommoiset miehet minua miellytä, olkoot ne älytikkoja taikka mitä hälyhippoja!
ISÄNTÄ Hy, pitäisikö sinun sitten kaiken maailman miehiin mielistyä—hy, sanon vieläkin!
_Oven takaa kuuluu vienoa tiukujen helinää—joku haparoi ovea. Tulija avaa, mutta ei pääse sisään, sillä hänellä on selässä jotain, joka ei mahdu. Pääsee vihdoin kylittäin—sisään astuu käräjämäen Tuntematon. Hän on kovin vanha ja laiha, tukka ja parta valkosissaan. Kymäräisillä hartioillaan hän kantaa tuohiköysin kiinnitettyä, pölkystä veistettyä raskasta taakkaa. Taakan tasaisella laella on turpeessa kasvava kuusennäre, sen vieressä toisella puolella altaantapainen, toisella kasa turkisnahkoja ja puusta kyhätty pieni talo. Taakan sivuilla riippuu kaksi pitkää miekkaa, jotka liikkuessa hiljaa narisevat rautahahloissaan. Hatun reunassa on kauttaaltaan pieniä tiukuja, jotka liikkuessa vienosti soivat._
EMÄNTÄ Pelästyneenä: Jumalat, mikäs se!?
TAAKANKANTAJA Läähättäen, värjyvän kuiskaavasti: Taakankantaja! Ihmisten auttaja! Mikäs emäntää painaa? Nauraa outoa, äänetöntä, ihmishengen yöpuolen mailla harhailevaa naurua.
ISÄNTÄ Epäröivänä: Mutta mitäs vieraalla oikein on…?
TAAKANKANTAJA Taakkaa! Ihmisillä on niin paljon taakkaa. Kun kuun sarvet ovat näin ja Otavan häntä noin … silloin on aina taakkaa. Osottaa taakkaansa: Rajakorven metsä putosi alas, eikä ihmiset jaksa kantaa. Tuolla on se suuri kalajärvi, joka juoksi ylös. Ja tuolla istuu Mervian veronahat. Näetkös tuota Hiiden taloa? Hiisi ostaa nyt taloja ja muuttaa hornan Merviaan. Ja nämä miekat täytyy viedä Hiiden linnaan. Hiisi pelkää miekkoja … nyt ne ovat kahleissa … kuulkaas kuinka ne itkevät, Mervian miekat… Ah, painaa, painaa, painaa… Lyyhistyy läähättäen, tuskanhiki otsalla.
ISÄNTÄ
Istu jumalien laupeuden nimessä, miesparka, ja levähdä!
TAAKANKANTAJA Ei ole aikaa… Täytyy auttaa … kaikki muut kiroovat poloisia. Ah, painaa… Katsos, tuolla toisella puolella on enemmän, mutta kyllä taas kohta tulee toiselle lisää … nauraa outoa naurua.—Istuu sitten pöydän ääreen. Lempeästi: Mikäs teitä nyt painaa, ystävät?