ISÄNTÄ
Laske, hyvä mies, taakkasi siksi aikaa alas, kun levähdät—minä autan.
TAAKANKANTAJA Torjuen: Ei, ei … silloin se painaa ihmisiä. Valittaen: Minun täytyy näin nukkuakin…
EMÄNTÄ Tarjoo oluthaarikan: Juo, vierasparka, juo! Koettaa sillävälin nostaa taakkaa molemmin käsin, mutta ei saa hievahtamaankaan: Kaikki hyvät haltiat armahtakaa! Kääntyy poispäin.
TAAKANKANTAJA Keskeyttää äkkiä juontinsa, kuuntelee: Äh … äh … äh! Kuuletteko, kuuletteko kuinka ne ulvovat ja huutavat apua? Minä kuulen kaikki ihmisten äänet koko Merviassa. Pudottaa haarikan, ryntää ylös: Apuun, apuun! Menee kiireisesti, miekat narisevat, tiuvut soivat.—Pitkä äänettömyys.
ISÄNTÄ
Oh-hoh! Korjaa haarikan lattialta.
EMÄNTÄ Silmiään pyyhkien: Hoh-hoi-jaa!
Ulkoa kuulua laulaa:
Heliheli, heliheli, heliheli hei! Vuorilla nuoria kuusia suoria, heliheli, heliheli hei!
Joukko nuoria miehiä ryntää iloisesti huudahdellen sisään.
ENSIMÄINEN
Hyvät illat, kuin Mervian sillat!—Hei altaantappi, annas herua!