URMAS Niin niin, selitän kaikki illalla. Levätkää terveydeksenne! _Miehet menevät.
Urmas nousee sillanteelle_: Kaikki sekasorrossa! Voisin tehdä rikoksen, voisin takoa noita kirottuja miekkoja yöt päivät, voisin niitä varastaa ja ryöstää. Sen täytyy perille! Kärsimystä on, mutta pohja säilyy. Miltei riemukkaasti: Kauppareitit ovat nyt hallussamme, vanhimpainpirtissä ei ole enää yhtään veeniä—pohja säilyy, pohja säilyy! Käy patsaan luo ottaakseen vyönsä ja päähineensä.
ULKOA Kentältä kuuluu meluista puhelua ja hihkuvia huutoja, jotka yltyvät hurjaksi lauluksi ja tanssin töminäksi:
Hah hah hah, hih hih hih,
hauskoja poikia ollaan!
Heh heh heh, hih hih hih,
Mervian poikia ollaan—hih!
URMAS Ryntää ovelle ja huutaa Sätenen: Ketä ne? Mikä elämä siellä?
SÄTENE
En tunne, näyttävät nuorilta miehiltä.
URMAS
Kuinka ne uskaltavat!? Käske paikalla tiehensä!
HELJÄ Tulee suojansa ovelle, hätäisenä: Mitä ääniä ne? Ketä siellä, Urmas?
URMAS En tiedä. Lähetin juuri Sätenen poiskäskemään. Ulkoa kuuluu hälinää, puheen sorinaa.
SÄTENE Palaa: Eivät lähde. Ne ovat miekanviejiä, ovat kauhean päihdyksissä.