ULKOA
Hurjasti: Hah hah hah, hih hih hih,
Mervian poikia ollaan!
Heh heh heh, hih hih hih,
Mervian puolesta ollaan—hih!
URMAS Tuskaisena: Mene, Heljä, omaan suojaasi! Sulkee ikkunan juoksulaudan —huone käy hämäräksi. Käy korokesillalle ja laskee lakeisaukon sulkulaudan—huone käy miltei pimeäksi, vain lakeisaukon ja ikkunan seuduilla kumottaa heikot valovirrat. Ulkoiset äänet himmenevät, sorinan keskeltä kuuluu kuitenkin:
MIEHEN ÄÄNI
Hei, tulkaas tytöt karkeloimaan!
NAISEN ÄÄNI
Teidän kanssanne!? Hävetkää—kuohilaat, miekkanne myyjät!
MIESTEN ÄÄNIÄ
Mitä se sanoi…?—Jumal-avita!
NAISEN ÄÄNI
Kuohilaita, kuohilaita! Miehuutenne myyneitä raukkoja!
MIEHEN ÄÄNI
Tuosta saat, hornan kämäleuka! Kuuluu kimeä naisen kirkasu.
MIESTEN ÄÄNIÄ!
Se oli oikein!—Veenien koina!—Me ollaan Mervian miehiä, me ollaan
Urmaan poikia—hih!
NAISTEN ÄÄNIÄ
Kuohilaita, kuohilaita, kuohilaita!—Hyppikää, hullut!
MIEHEN ÄÄNIÄ
Mitäs me tuommoisista!