TOINEN
Niin, iloitaan pojat! Hauskempi onkin näin—hah hah hah…
Hurjasti: Hah hah hah, hih hih hih, urheita poikia ollaan! heh heh heh, hih hih hih, miekkojen viennistä tullaan—hih!
HELJÄ Joka on hämyssä katsellut kuinka Urmas kävelee etualalla ja väänteleksen tuskissaan, menee kiireisesti ulos. Laulu ja tanssi taukoo. Kuuluu hetkisen puheen sorinaa, sitten kaikki vaimenee hiljaiseksi. Heljä palaa ja työntää ikkunan juoksulaudan syrjään: heikko valo virtaa huoneeseen. Astuu sitten Urmasta kohti, joka istuu pää käsien varassa sillanteen reunalla:
Älä ole enää murheellinen, Urmas! He jo menivät…
URMAS Kuin itsekseen: Ja sittenkin on parempi että he hyppivät, kuin että täällä hyppisivät muronnien asestetut pedot.
HELJÄ Läheten: Epäilemättä.. He sitäpaitsi olivat päihdyksissä..
URMAS
Me olemme kaikki päihdyksissä! Tämän kansan sisus on sairas.
HELJÄ Liikutettuna: Niin, sairaita me olemme. Ystävämme Lyylykin——Keskeyttää pelästyneenä.
URMAS Kavahtaen: Mitä Lyylystä…?
HELJÄ Välttäen: On .. sairastunut… Luultavasti sentään paranee.—Minun täytyy nyt lähteä, Urmas…