Rakennuksen aineita järjestettäessä ei koskaan panna kaikkia aineksia samaan läjään, vaan ne sovitetaan useampiin suurempiin tai pienempiin ryhmiin. Tämmöiseen ryhmään saattaa kuitenkin kuulua joukko samanlaatuisia eri tarpeita, jonka vuoksi on eduksi erottaa ne pienempiin alaryhmiin ja tarpeen vaatiessa vielä alaryhmätkin pienempiin osastoihin, etteivät eri ainekset sotkeudu toisiinsa.
Mutta näitä ryhmiä ja osastoja voi järjestää monella tavalla. Niinpä talonrakentaja voi järjestää rakennusaineensa niin, että I:een ryhmään tulee kivet, II:een vankemmat puuainekset: hirret, permannon ja välikaton kannattimet, III:een lautatarpeet, IV:een muut tarpeet: tiilet, sammalet, kattohuopa y.m. Mutta rakentamaan ryhtyessään hän pian huomaa ettei järjestys olekaan parhain. Jo heti alussa, seinähirsiä paikoilleen asetettaessa, tarvitaan seinäsammalia, mutta ne ovatkin haettavat kaikkein takimmaisesta ryhmästä. Samaa menoa jatkuu koko rakentamisajan: myöhemmin tarvittavat ainekset ovat aina tiellä ja ensi kädessä tarvittavat siellä täällä muissa ryhmissä. Hänen olisi siis pitänyt aineensa ryhmittää sen mukaan, missä järjestyksessä niitä tarvitaan, mitkä niiden käytäntöön nähden ovat samanlaisia ja toisiaan seuraavia. Silloin olisi I:een ryhmään tullut kivet, II:een seinä- ja vesikattotarpeet, III:een uunitarpeet, IV:een kaikki permanto- ja välikattotarpeet.
Näemme siis että ensi tehtävä on etsiä sopiva näkökohta, jonka mukaan ainekset ryhmitetään. Tässä on huomattava että valitaan yksi ainoa näkökohta ja että tämä näkökohta on oikea, varma ja selvä. Ellei niin ole, joutuvat ainekset sinne tänne vääriin ryhmiin.
Ryhmityksen johtava säije on eri aineissa eri luontoinen. Semmoisena on kertomuksissa aika, s.o. asiat kerrotaan siinä järjestyksessä kuin ovat tapahtuneet. Elämäkerrassa on johtavana näkökohtana joko aika, esim. lapsuus, kouluaika, elämäntoiminta, vanhuus ja kuolema, tahi toiminta, esim. elämänvaiheet lyhyesti mainittuna, toiminta maanviljelijänä, kunnallismiehenä, valtiopäivämiehenä j.n.e. Kuvauksessa aineen eri osat, esim. aiheessa »kotiseutuni luonto»: metsät, vuoret, vedet, pellot ja niityt. Tutkistelmassa aineen eri puolien sisäinen yhteys, esim. aiheessa »irtolaiskysymys»; irtolaisuuden syyt ja aiheet, nykyiset ilmenemismuodot seurauksineen, toimenpiteet vastaisen varalta.
Kun näin on löydetty ainesten ryhmityksen johtava runko, ryhdytään itse ryhmitykseen. Sen suorituksessa on huomioon otettava useampia eri seikkoja, joiden — jopa yhden ainoan — laiminlyöminen helposti turmelee koko laitoksen. Koetamme niiden tärkeyttä valaista seuraavalla ryhmitys-esimerkillä.
On laadittava kirjoitus »maatalon rakennuksista.» Aineksina ovat kaikki talon rakennukset ja kirjoittaja tekee niistä seuraavan ryhmityksen (nimittäin käsittelyyn kuuluvista aineksista, johdannon ja loppulauseen ainekset eivät ole tässä näkyvissä):
I ryhmä: Eläinten suojia. 1 talli, 2 navetta, 3 lammasläävä,
4 sikolätti.
II ryhmä: Ihmisten suojia.
1 asuinrakennuksessa: a) eteinen ruokakammioineen,
b) pirtti, c) keittiö, d) haltijaväenkamari, e)
vieraskamari.
2 karjankartanossa: a) karjankeittiö.
3 saunarakennuksessa: a) pesutupa, b) sauna.
III ryhmä: Eläinrehusuojia.
1 karjankartanossa: a) rehulato.
2 riihirakennuksessa: a) olkilato, b) ruumennus.
IV ryhmä: Säilytyssuojia.
1 asuinrakennuksessa: a) eteinen ruokakammioineen.
2 aittarakennuksessa: a) vilja-aitta, b) liha-aitta,
c) vaateaitta.
3 vajarakennuksessa: a) kalustosuoja, b) halkovaja.
V ryhmä: Elonkorjuusuojia. 1 riihi, 2 puimahuone.
Kun ottaa lähemmin tarkastaakseen tätä ryhmitystä, huomaa pian että kirjoittaja on tehnyt koko joukon pahoja hairahduksia.
1. Ryhmityksen perustuksena on yhden näkökohdan sijasta ollut kolme: 1) huoneissa eläjät, 2) niissä säilytettävät, 3) niissä suoritettava työ. Se on ollut päävirhe, josta useimmat muut ovat johtuneet.