»Eikö nyt olisi aika lopettaa?» ehdotetaan sillalta. »Neuvo äitiäsi!» sähähtää hammasten välitse.
»Taitaisi jo karttakin kaupaksi käydä!» joku puoliääneen virkahtaa.
»Kun ei ole hattua, niin ei tarvita takkiakaan!» Punainen takki lennähtää rannalle, sininen paita sumalla vilskaa—uusi pölkky työntyy vihan vimmalla varpin alitse ja siltaa kohti soluu.
»Töllistelkää nyt tarpeeksenne, että toistekin tunnette!» Ei halaistua sanaa sillalta.
Pölkky kiitää sillan alitse ja puhkasee poikkivuolteen kunnialla. Voimakkaita keksinvetäsyjä oikealta, pölkky vasempaan—ensimäinen salakivi sivuutuu onnellisesti, vaikka laskijan asento hetkisen huojuukin.
»Ahaa, ahaa!—Katsoppas peijakasta!—Se taitaa lopultakin laskea!»
»Eikös se jo lähtiessään sanonut että katsokaa, jotta toistekin tunnette!» joku laskijan ystävä mahtailee.
Pölkky kiitää, vartalo sujuu, keksi vaakasuorana hiljalleen keinuu.
Toinen kivi lähenee, vartalo mataloituu ja vetäytyy hitaasti takanojoon. Ankara törmäys, eteenpäin syöksähdys, räsähdys, keksinvarsi kahtena—sininen paita kuohuihin katoo.
»Siinä se oli! Pääseeköhän se nytkin rantaan?» Väki kohisten liikkeelle.