Jotkut vilkasevat Olaviin: miltä tuntuu, kun kilpailijaa kehutaan?
Eipä miltään, nuorukaisen silmä vain tähtää terävästi kuohuihin ja odotus kasvojen jänteitä pingottaa.
Samassa pölkky puskee kuohujen salakiveen ja ammahtaa tärskähtäen takaisin. Kiireisiä, horjuvia juoksuaskeleita … keksi lyö läiskähtäen kuohuihin, vartalo nojautuu tanakasti lyöntiin—mies jälleen suoraksi kohoo, taka-askeleita tanssii, pölkky jo kiven vieritse eteenpäin kiitää.
»Se ei ollut enää leikkiä!»
»Ei, ei, siinä ja siinä ettei pyllähtänyt!»
Pölkky kiitää, laskija taasen varmana seisoo.
Uusi tärskähdys. Pölkyn etupää lennähtää kohoksi oikealle »p——le!» kuuluu kohun keskeltä—punainen takki kauvas kuohuihin suistuu.
Sillalla kohahdus, hätääntyneitä liikkeitä, rantatörmillä istujat nousevat.
Punainen takki sukeltautuu kuohuista esiin. Voimakkaita uintivetäsyjä—laskija pääsee suvantoiseen rantapoukamaan.
Sadatuksia. Mies istahtaa rannalle ja kaataa veden saappaistaan, saa Äkeänlinnan kossamiehiltä keksinsä—hattu meni menojaan. Tuulispäänä rantaa ylöspäin rientää.