Hän etsi tytön kättä ja katsetta. Ja löysi molemmat.
»Saanko panna tämän jälleen rintaasi?» kysyi hän arasti, nostaen kuusentertun maasta.
Tyttö hymyili, kuusenterttu hymyili.
»Ja sitte minun täytyykin heti lähteä—äiti odottaa lehmiä!»
»Nytkö jo?»
He nousivat ja nuorukainen kiinnitti kuusentertun tytön rintaan.
»Kuinka sinä olet hyvä!» sanoi hän tuntien sanomatonta iloa ja kiitollisuutta.
»Ja sinä… Hyvästi, Olavi!»
»Hyvästi—Metsänneito!»
Nuorukainen seisoi hakkauksen keskellä ja katseli niinkauvan, kun tyttöä vähääkään näkyi.