Tyttö kääntyi vielä kerran ja kuusenterttu paloi kuin iltarusko vaalean puseropilven keskellä.
»Tänään minä en kaada enää ainoatakaan puuta», sanoi nuorukainen, istuutuen rungolle pää käsien varaan.
2. GASELLI
Heilani on kuin mansikka, mansikka, mansikka!
Häntä nyt tahdon tanssittaa, tanssittaa!
Se tuli kuin tervehdys kylän yhteisen kisakentän laelta, kiiri tanssien kentän rinnettä astuvaa Olavia vastaan, kohotti jalkaa ja vaati askeleet tahtiin.
Kentän taustalla kasvavat puutkin näyttivät huojuvan tahdissa, tyttöjen hennot kesähameet hulmuilivat ja siellä täällä vilahti heleävärinen lettinauha.
»Piiriin, Olavi, piiriin!»
Joku tytöistä avasi piirin ja ojensi Olaville kätensä.
Heilani on kuin mustikka, mustikka, mustikka!
Eikä hän muita muistakkaan, muistakkaan!
»Eikä hän paljon painakkaan, painakkaan!»