»Vaan jos on oikein onnellinen?»
»En minä sittenkään luule.»
»Mutta kun surustakin kuuluu kuolevan—ja jos oikein tahtoo?»
Riemun, hellyyden ja liikutuksen huumaus tempasi Olavin.
»Tuomenkukka!» sanoi hän puristaen tytön rajuun syleilyyn. »Ei kukaan ole niinkuin sinä!—Ja jos se olisi mahdollista, niin en minäkään muuta tahtoisi.»
»Tahtoisitko sinäkin—minun kanssani…?»
»Tahtoisin … tukehtua sinun tuoksuusi, sinun hiustesi kuumaan hyväilyyn!—Ja se olisikin parempi sekä minulle että muille…»
15. SISAR-MAIJU
Kaiho oli astunut hänen sieluunsa ja hän puheli iltahämärälle, joka kurkisti hänen ikkunastaan sisään ja katseli tarkkaavasti hänen kalvakoihin kasvoihinsa.
»Minullakin kuuluu olleen sisar—Sisar-Maiju», puheli hän haaveillen.