»Sitä minä en usko», sanoi tukkipäällikkö, »vaan eihän ole haitaksi katsoa.»
Nuori mies hypähti ruhkalle ja kiisi kuin sukkula kiveä kohti, keksi koholla ja vartalo vasempaan kaartuneena. Perille päästyään hän kumartui ja puuhaili siellä kotvan.
»Hohoi!» kuului hetkisen päästä kiveltä. »Kaikki riippuu yhdestä ainoasta puusta, ei se tarvitse kuin kirvestä niskaansa.»
»Sitäpä!» vastattiin rannalta. »Kuka sen niskassa nyt sydänyönä kirvestä heiluttaa?»
»Eikö sitä voi varpilla vetää?» kysyi päällikkö.
»Ei, ei käy varppipeli laatuun!»
Nuorukainen palasi rannalle.
»Saako kirves jäädä veteen?» kysyi hän päälliköltä.
»Vaikka kymmenen kirvestä, ennenkun puolensadan miehen parin tunnin työnseisaus.»
»Sitte minä sen laukasen! Missä on kirves?»