»Aitassa?»
»Ei sielläkään!»
»Saunakamarissa sitte?»
»Ei, ei!», hätäilee tyttö. »Siellä kaikkein vähimmän.»
Nuorukainen hymyilee. »Nyt en minä osaa enää mitään arvata—kylläpäs sinä olet kovasydäminen!»
Kuinka hieno taaskin! ajattelee syrjästäkatselija. Jokainen muu olisi remahtanut nauruun ja sanonut että kyllä nyt tiedän—ja tytön olisi täytynyt punastua.
»Ollaankos me nyt oikein ystäviä?» nuorukainen taasen kysyy.
»Tuskin—mitäs sitte?»
»Minä vaan ajattelin, että jos me olisimme oikein ystäviä, niin minä kysyisin—ei, en minä sentään kysykkään!»
»Kysy, kysy vaan!» kehottaa tyttö uteliaana.