»Minä vaan kysyisin että … onko kukaan saanut sinua kädestä puristaa?»
»Ei!» tyttö vastaa ja karahtaa punaiseksi. »En minä anna kenenkään kädestäni ottaa!»
Kuinka hienosti taas senkin! ajattelee syrjästäkatselija. Ja kuinka kauniisti hän katsoo silmiin.
»Voinkos minä siihen luottaa?» nuorukainen taasen sanoo.
»Mutta pian minä siitä selvän saan—annappas kätesi tänne!»
»Mitä varten?»
»Minä näet osaan katsoa kädestä ja tiedän siitä kaikki.»
»Sinä?»
»Minä juuri.—Etpäs uskallakkaan!»
»Kyllä vaan senvuoksi.» Ja tyttö ojentaa kätensä.