Mitäs siitä nyt tuleekaan? ajattelee hän—syrjästäkatsoja.
»Totta sinä näyt puhuneen», sanoo nuorukainen vakavasti. »Ei ole kukaan saanut kädestä ottaa. Mutta täällä ulkona ikkunan alla—kylläpäs niiden on tehnyt mieli sinun kukkiasi katsomaan!»
»Mistäs sinä sen tie… Ei, ei, et sinä mitään tiedä, omiasi vaan latelet!»
»Hiljaa, tietäjä puhuu! Ja nyt minä ennustan sinulle tulevaisuutesi.—Hyvä ihme mitä minä näenkään! Enpä minä olisi uskonut…»
»Mitä, mitä sinä näet?» tyttö hätäisesti kysyy.
»En minä uskalla sanoa, sanon vaan että enpä minä olisi uskonut!»
»Sanot, kun ei ole mitään sanomista!»
»Sanonko minä sitte?» kysyy nuorukainen ja katsoo ihan silmäteristä sisään.
»Sano, jos osaat!»
»Mutta sinä et saa suuttua.» Hänen äänensä alenee miltei kuiskaukseksi:
»Katsoppas tuota tuossa! Se tulee—ja ensi yönä.»