Puutarhan vieritse kulkevaa tietä asteli nuorukainen.
Hän huomasi tytön jo kaukaa ja katsoi häntä tarkkaavin silmin.
»Se on nyt se», puheli nuorukainen ajatuksissaan, »josta on niin paljo puhuttu—se ylpeä!»
Tytön sorja varsi ojentausi kumarruksistaan, vasen käsi heitti olkapään etupuolelle vierähtineen letin takaisin hartioille ja siro pää keikahti tyttömäisen itsetietoisesti koholle.
»Komealta näyttää!» ajatteli nuorukainen ja hidastutti tietämättään askeleitaan.
»Se on nyt se, josta tytöt ovat kaiken päivää hölisseet», ajatteli neito, vilkaisten tulijaa silmäkulmiensa alitse—»se, joka muka ei ole aivan tavallinen!»
Tyttö kumartihe uutta vettä ottamaan.
»Puhuttelenkohan minä häntä?» kysyi nuorukainen itseltään.
»Jospa saat nenällesi!»
»Sepä olisi ensi kerta!» hymähti nuorukainen.