»Piti tulla edes hyvästi sanomaan», puheli Karoliina hyvänsävyiseen tapaansa, tervehtien ohikulkijoita kädestä.
Sisarukset jättäytyivät muiden jälkeen.
»On ollut niin paljon puuhaa», sanoi Uutela kuin anteeksi pyytäen ettei hän ollut käynyt hyvästi sanomassa, vaan sisaren piti tulla.
Sitä seurasi pitkä äänettömyys.
»En minä olisi uskonut, että sinulle tuli siitä tämmöiset matkat», sanoi vihdoin sisar.
»En minäkään.»
Sitten he taas kävelivät kumpikin omia ajatuksiaan ajatellen.
Kyläseutu oli loppunut, he olivat nousseet pienelle metsäiselle mäelle.
»Nyt minä käännyn», sanoi sisar.
Hän piteli veljen kättä omassaan, molempien silmät olivat kosteat.