(Vetää molemmat kätensä selän taakse.) Näen että se on siinä, vaan minäpä jo äsken lauloin.
ENSIMÄINEN POIKA:
Niin lauloit, vaan — tässä se nyt on (saa salaa käden omaansa) ja pysyy.
ENSIMÄINEN TYTTÖ:
(On riuhtovinaan irti.) Minkäs minä mahdan, en saa irti. — Vaan viekkaudellapa otit!
ENSIMÄINEN POIKA:
Mitäs joutavista kiistelemme. — — —
TOINEN POIKA:
Ja me kai nyt minun tyttöni kanssa poimimme yhdessä ne marjat, jotka vielä ovat poimimatta? Pian ne silloin ropehet täyttyy. (Tarttuu käteen). Eikö niin?