(Puoli-itkussa.) Niin, mihinkäs minä tänne yksin jään, kun siskokin menee. (Iloisemmasti.) Vaan se on siskon syy, sen minä sanon.
MUMMO:
Sepä kovin hauska päätös tälle tarinalle. Arvasinkin, arvasinkin…
KAIKKI (Laulavat, nuoret käsikkäin):
Laulu tuo 13, sävel n:o 16.
Kevään henki luonnoss’ humajaa,
Nyt joka lehti liikkuu,
Kukat keinuu, kiikkuu,
Metsän jättikannel kumajaa
Ja linnut livertävät la-la-la-la-la-laa.
Niinpä salon lasten mieli sykähtää,
Silmä silmään uppoo,
Yhteen yhtyy
Ja käsikkäin
He nyt laulaa näin:
La-la-la-la-la-la-Ia-la-la-la-la-laa
Luonnon jättikannel kumajaa
Ja salon lapset laulaa la-la-la-la-la-laa.
Onnen pilviä taivas nostattaa,
Nyt joka hattar leijaa,
Lemmen hohdett’ heijaa,
Toivon sinikaaria kasvattaa
Ja nuoret laulelevat la-la-la-la-la-Iaa.
Metsän peikot mustat kauvas kaikkoaa,
Meidän liitto nuori
Niinkuin vuori
Ja vierekkäin
Me astumme näin:
La-la-la-la-la-la-la-la-la-la-la-laa
Toivon kaaria taivas kasvattaa,
Ja salon lapset laulaa la-la-la-Ia-la-laa.
(Ulkoa kuuluu laulua).
EMÄNTÄ:
Mikä laulu se ulkona?