Sekä onni aina myötä;
MOLEMMAT:
Siin’ on kaikki toivehet,
Ilot, surut vastaiset.
(Yhdessä käsikädessä.)
Vaan jo joutuu juhannus,
Suomen kesän kaunistus,
Meijullla ja köynnöksillä
Kaikki pitää somistella.
(Läht. iloisesti hypähdellen):
Niitä me nyt lähdemme
Hakemahan riennämme.
TOINEN POIKA:
Siinäpä peippospari! Siinä vaan ei surut mieltä paina.
ENSIMÄINEN POIKA:
Niin, veli veikkoseni! Noin ne pikku palleroiset kaksin puuhaelee, talot rakentelee. Toinen isäntänä, toinen emäntänä. Kaksin lapset, kaksin linnut, kaksin koivut kankahalla. Ymmärräthän veikkoseni?
TOINEN POIKA:
Mä enkö ymmärtäisi! Kaksin kaikki muut, kaksin aidan seipähätkin, me vain yksin raadamme, rakennamme. Äitivanhuksenkin käsi jo miniän kerkeää kättä avukseen kaipaa. Ja oma sydän on paras tulkki. Miksi se väliin niin kiihkeästi lyö, miksi veri suonissa väliin niin tulisesti virtailee, miksi selittämätön kaipuu, kaiho väliin mielen täyttää? — Vaan miksi kysynkään, tiedämmehän molemmat, että (laulavat yhdessä):