TOINEN MIES. Totta puhut. Ennenkuin vuosi on ummessa, meistä ei ole kantaluutakaan jälellä!
NELJÄS MIES. Ei veljet, emme me kestä vuottakaan!
KOLMAS MIES. Eikä ole tarpeen! Kyllä ne koirat nyt raahaavat uusia kautta Israelin, nyt kun pelko on poissa. (Pudistaa raivoissaan nyrkkiä). Voi Simson, Simson!
KUUDES MIES. Joko taas?
KOLMAS MIES. Jo, sillä minun sieluni on skorpiooneja täynnä!
KUUDES MIES. Älä lyö lyötyä! — Katsokaa häntä, veljet! Vähä on meidän vaivamme hänen kärsimyksensä rinnalla.
NELJÄS MIES. Hänen kärsimyksensä! Eikö meillä kärsi vaimot ja lapset, ja pellot ja laumat, poltetut kylät ja hävitetyt viinamäet pitkin Danin ja Efraimin rajoja?
KOLMAS MIES (rajusti). Ja eikö hän kärsi omien syntiensä tähden! Mutta miksi koko Israelin pitää kärsimän hänen kiimansa tähden, senkin — (sylkee) thyi!
JOKU. No no!
TOINEN. Oikein sanottu!