TOINEN FILISTEALAINEN (kumartaa). Ei ole sinun vertaistasi!
KOLMAS FILISTEALAINEN. Jättiläisen, johonka ei keihäs eikä miekka pystynyt, vangitsit sinä hiussuortuvalla. Ole ylistetty ja kiitetty!
(Kääntyvät vasemmalle päin.)
ENSIMÄINEN FILISTEALAINEN (hilpeästi). Sanonpa teille yhden asian: ellei nyt Gazan ja Asdodin miesten sydämet pakahdu kateudesta, niin ei koskaan! Siksi mahtavia ovat he olleet Dagonistansa.
KOLMAS FILISTEALAINEN. Sitäkös se olikin veikkoset, kun en minä tänä aamuna nähnyt ainoatakaan Gazan tai Asdodin miestä kaupungin portissa?
NELJÄS FILISTEALAINEN. Totisesti, en minäkään! Ja paljon oli väkeä tullut juhlille loitompaakin.
ENSIMÄINEN FILISTEALAINEN. Sitä, sitä se merkitsee. Ja nämä meidän omat dagonilaisemme —
(Perältä kuuluu heleä, vallaton nauru; toinen ripuista häilähtää ja sisään juoksee kaksi temppelityttöä, kummankin kintereillä nuorukainen.)
KANSA. Kas, kas! Haha!
(Toinen nuorukainen on tavottanut neitosensa ja hyväilee häntä erään pylvään luona.)