Kun hän pääsi kujan suuhun ja kääntyi maantielle, niin hänen piti taasen vilkaista pihalle, vakuuttautuakseen että nuo molemmat olivat yhä siellä tallella. Mutta isäntä asteli jo poispäin. Ja hän näki ripeät, tarmokkaat askeleet, näki nuorekkaan vartalon, joka uhkui toiminnanhalua, mutta jossa kaikki oli samalla varmaa, käskevää ja hallittua. Silloin hänelle selvisi yhdellä välähdyksellä, että takaisin oli palannut kolmaskin kadoksissa ollut — tuo, joka oli Heikkilän luonut ja kohottanut. Hän ymmärsi että noilla pihoilla taas liikkui sama voimakas henki ja että talon tulevaisuus oli turvattu.
»Hei, he-hei!» huusi hän karjalleen, riemuisesti piiskaansa heilauttaen — niinkuin hän itse olisi nyt päässyt sen taipaleen päähän, joka kerran nuoruuden päivinä oli puolitiehen katkennut.
End of Project Gutenberg's Taistelu Heikkilän talosta, by Johannes Linnankoski