Signe lankesi polvillensa ja nosti kätensä taivasta kohden.
"Ja sinä olet peräytymätön päätöksessäsi?" kysyi abbotti. "Sinä siis tahdot, että lemmittysi pitää kuoleman?"
Signe viittasi hänelle kädellään, että hän menisi pois.
"Se on siis sinun tahtosi?" ärjäsi Sigismund. "Hänen verensä tulkoon sinun päällesi!"
Pietro tuli nyt sisälle ja ilmoitti rouva Cecilian tulleen luostariin, ja että hän tahtoi viipymättä puhutella abbottia.
"Tahdotko pelastaa Valdemarin hengen?" sanoi Sigismund, "sillä viimeinen hetki häntä pelastamiseksi on tullut. Seuraavana on jo liian myöhäistä. Vastaa!"
"Hän kuolkoon!" huokasi Signe ja lankesi epätoivossa maahan.
"Nyt sinä survaisit väkipuukon hänen rintaansa," kiljaisi abbotti hammasta purren. "Nyt ei itse taivaskaan voi häntä pelastaa!" Vimmattuna juoksi hän ulos ovesta, jonka Pietro sulki hänen jälkeensä.
"Teidän koston-enkeli lentelee verisin siivin luostarimme päällä!" sanoi Sigismund Cecilialle sisälle astuttuaan, ja painoi teeskennellyllä hurskaudella hänen kätensä huulillensa.
"Palkkanne odottaa teitä!" vakuutti Cecilia armollisesti hymyillen ja tarjosi hänelle suunsa suudeltavaksi.