"Mitä suloisempaa palkkaa enää voin toivoa kuin tämä on?" sanoi abbotti ja lankesi suojeliansa jalkoihin.
"Ovatko molemmat jo raivatut tieltä?" kysyi Cecilia, nostaen abbottia ylös ja pyytäen häntä ottamaan sijansa hänen vieressään.
"Ainoasti Signe on myrkytetty," vastasi Sigismund. "Epäilemättä ihastuttaa teitä nähdä tämän pelätyn kilpailianne ruumista? Teidän on silloin myöntäminen, että se oli aivan vähäinen ihanuus, joka matkaansaatti semmoisen vaikutuksen. Tulkaa, rouvaseni; teidän pitää todistaa sanojani!"
Cecilia seurasi Sigismundia erästä salakäytävää. Hän avasi vankihuoneen oven, ja he seisoivat Appellonan ruumiin edessä, joka väkevästä myrkystä jo oli ruvennut mätänemään.
Cecilia päästi perkeleellisen naurun, nähtyänsä ruumiin mustan, turmellun muodon.
"Nyt saa Erik rakastaa häntä niin paljon kun haluttaa," sanoi hän riemuiten, jättäen abbotin kanssa käsikädessä holvin. "Anna raadon maata maan päällä, kunnes hän tulee, eikä hän enää kauan viipynekään. Kentiesi hän on täällä ennenkun luulemmekaan, päästääksensä rakastettunsa vapaaksi. Anna hänen saada, mitä hänestä on jälellä; epäilemättä on hän siihen tyytyväinen."
"Teidän tahtonne pitää tapahtuman niin tässä kun muissakin asioissa," vakuutti Sigismund.
Hän vei nyt Cecilian takaisin huoneisiinsa, jutteli laajasti Valdemarin rikoksesta, tuomiosta ja tulevasta teloittamisesta. Hän selitti tarkoin kuinka vaarallinen tämä nuorukainen oli, ja lopetti puheensa sillä vakuutuksella, ettei Cecilian eikä hänen elämänsä olisi turvallinen niin kauan kun Valdemar hengittää. Hän pyysi häntä siis viipymään muutamia hetkiä, ollaksensa hänen kuolemansa todistajana. Cecilia myöntyi tähän, mutta pyysi häntä myös teloitusta jouduttamaan, koska voisi tapahtua, että kuningas pian tulisi sinne, ja säälivän heikkouden puuskassa ehkä tekisi muistutuksia syntisen kuoleman tavasta, tahi vielä vaatisi toimitusta viivytettäväksi, saadaksensa arkkipispalta hänelle armon.
"Teillä on oikein, kaunis rouvaseni," sanoi abbotti kiiruhtaen ulos antamaan käskyä asettaa tulelle ison, lyijyllä täytetyn sulatuspadan.
Takaisin tultuansa antoi hän valmistaa pöydän, ja näytti Malagaviini, jonka munkit olivat Akselinpojan pakenema-iltana vielä jättäneet, maistuvan Ceciliasta hyvältä. Markus isä, joka äskettäin oli pääsnyt ulos kuritusvankeudestansa, jonka ritarin pako oli hänelle tuottanut, oli pöydässä passarina. Hän oli ikään kun uudesta-syntynyt, kun Cecilia näytti antaneen hänelle anteeksi hänen rikoksensa ja silloin tällöin kunnioitti häntä armollisella hymyilyllä. Vihdoin ilmoitettiin, että kiehuva lyijypata oli valmiina luostarin pihalla neljällä vahvalla rautapatsaalla, joiden välille Valdemar piti asetettaman, lyijyn hänen päähänsä tippuessa.