Palvelijatar aukaisi keittiön oven nähdäkseen, mikä oli hätänä, ja samassa livahti Villi häntä pystyssä iloisena huoneeseen.
— Villi, — huudahti Lalli ja unohti jälleennäkemisen ilossa häpeänsä ja pettymyksensä ja särkevän polvensa, — miten sinä vältit haikalan? Mutta Villi vain kehräsi ja silitti kylkiään häntä vastaan.
Isä ja äiti, jotka juuri aikoivat Lallia nuhdella karttapallon rikkomisesta, katselivat ihmeissään tätä näytelmää.
— Ne kaiketi ovat kuitenkin olleet hyvin selviä unia, — sanoi isä vihdoin, — ja Lalli-parka uskoi itse varmasti siihen mitä hän jutteli. Sinun on kerrottava, poikaseni, seikkailusi vielä kerran oikein juurta jaksain.
Sitten istuutuivat he kaikki kolme sohvaan, ja Villi hypähti äidin syliin, ja Lalli kertoi kaikista seikkailuistaan yhtä perinpohjin, kuin ne tässä on esitetty.