Pimeän tultua kävi meteli kaduilla yhä hurjemmaksi ja kiihkoisammaksi, ja vallankumouksellisten joukko kasvoi ilmeisesti yhä nopeammin. Taas näkyi ryppyiset kasvot hallitustalon ikkunassa, mutta samassa Lalli näki oikeanpuolisesta väkijoukosta, sieltä, missä kapinalliset olivat, singahtavan vihreän salaman, ja sihisten muuttui ikkunassa ollut pää savuksi ja tuhaksi.
Syntyi kamala ulvonta molemmilla puolin väkijoukoissa, ja samanlaisia vihreitä salamoita rupesi sinkoilemaan puolelta toiselle levittäen kuolemaa ympärilleen, ja kitkerä savu täytti ilman. Samassa tulla huristi pari poliisia lasten viereen käyden käsiksi heihin.
— Hallitus on päättänyt, että teidän täytyy heti kuolla, jottei täällä syntyisi yleistä kapinaa, selittivät he puoleksi uhkaavina puoleksi huolestuneina, — mutta sitä ennen on professorien saatava tutkia teitä lähemmin.
Senni koetti tehdä vastaväitteitä ja vedota ensimmäiseen tuomioon, mutta kaikki oli turhaa. Hän ei saanut edes enää seurata lapsia, kun heidät vietiin pois. Kaksi poliisia pidätti hänet, ja kyyneleet silmissä hän heilutti lapsille jäähyväisiksi.
Nyt olisivat Lalli ja Maija mielellään hypänneet takaisin maapallolle, mutta heidän vangitsemisensa oli tapahtunut niin äkkiä, ettei hyppääminen käynyt enää päinsä. Lalli oli kumminkin tyyni ja rohkea, ja Maija oli liian ylpeä näyttämään, miten häntä peloitti.
Heidät vietiin nyt suureen rakennukseen ja sitten hissillä ylös saliin, jonka sähkövalokaaret kirkkaasti valaisivat! Siellä oli heitä odottamassa muutamia vanhoja näivettyneitä marsilaisia, ympärillään eriskummallisia koneita ja kojeita. Ne lähettivät poliisit pois, ja tarttuivat itse lapsiin pitkillä, laihoilla, luisevilla käsillään.
— Nyt on teidän ensiksi vastattava eräisiin kysymyksiin — sanoi laihin ja ryppyisin, jonka pää oli kuin suuri paleltunut kaalinkerä. — Mimmoiset ovat olot nykyisin maapallolla? Me olemme aikoneet tulla pian sinne ottamaan sen haltuumme.
— Paljon paremmat kuin täällä teidän kehnolla taivaankappaleellanne, — vastasi Lalli pisteliäästi. — Me kyllä otamme teidät vastaan, kun tulette, ja näyttelemme teitä rahasta eläintarhoissa.
— No, no, rauhoitu nyt vain, sinä pieni raakalainen! — sanoi professori närkästyneenä. — Onko teillä kylliksi vettä?
— On sitä aina niin paljon, että voimme upottaa sinut ja kaikki nämä muut gorillat, — huusi Maija ja koetti potkaista professoria nenään. Potku sattui kumminkin leukaan, niin että hampaaton suu maiskahti kiinni, ja silmälasit putosivat lattialle. Professori muljautteli julmasti silmillään ja heilutteli terävää veistä ilmassa, mutta toiset pidättelivät häntä.