— En, — vastasi hän vihdoin viimein, kun Pan oli toistanut kysymyksensä. — Mieluummin minä paneudun ruohikkoon nukkumaan, ja sinä voit ruveta lastenhoitajaksi, jos se sinua niin huvittaa.
Pan nauroi, ja niin lähtivät he matkaan. He kapusivat korkean pyöreän kukkulan harjulle ja tulivat pian kaupunkiin, minkä rakennukset olivat komeat, marmorista rakennetut ja kaunein pylväskäytävin kaunistetut. Suurella avoimella paikalla, joka oli kivetty marmorilaatoin ja jonka keskellä oli suihkukaivo, istui tai lojui useita miehiä ja naisia, jotkut sotisopaan puettuina, toiset valkeisiin vaatteisiin ja muutamat olivat miltei aivan alasti.
— Tuolla on meidän kaikkien isä, Jupiter, — esitteli Pan osoittaen muuatta komearyhtistä jalopiirteistä miestä, — ja tuo hieman pyylevä nainen on hänen puolisonsa Juno. Tuo nuori mies, joka on täysiin varustuksiin pukeutuneena ja jolla on siivet jaloissa, on Merkurius. Tuo kunnianarvoisa valkopartainen ukko on Saturnus. Hän on meistä vanhin ja hän on ajan jumala. Tuo reipas, voimakas mies on sodanjumala Mars. Ja tuo kaunis nainen, jolla on noin vähän vaatteita yllään, on Venus. Ystävämme Pluto, tulenjumala, pysyttelee mieluimmin tähden sisustan kuumissa osissa eikä tule useinkaan tänne meitä tervehtimään. Ja tuolla on teidän suojelijattarenne, viisauden ja opin jumalatar, arvoisa Minerva.
Kaikki jumalat tervehtivät lapsia ystävällisesti hymyillen.
— Eikö olekin merkillistä, — sanoi Lalli, joka ei voinut kauemmin hillitä uteliaisuuttaan, — että kaikilla kiertotähdillä on sama nimi kuin jollakin teistä.
Silloin nauroivat jumalat oikein sydämen pohjasta.
— Niinpä niinkin, — vastasi Jupiter. — Se oli siihen aikaan, jolloin luultiin, että tähdet vaikuttivat ihmisten kohtaloihin, ja sen vuoksi annettiin tähti kullekin meistä. Vahinko vain, että minun tähteni on liian kuuma asuttavaksi.
— Ikävää sekin on, että minä, joka olen kaupanjumala, — sanoi
Merkurius, — olen saanut tähden, jossa ei kauppaa käydä.
— Ja minä, — hymyili Venus, — joka olen rakkauden jumalatar, olen saanut semmoisen, missä asuu vain kylmäverisiä matelijoita.
— Ja minulle, sodan jumalalle, on annettu tähti, jossa ei enää sotia ole, — sanoi Mars syvällä äänellä.