Paimenet: Muutamat kauemmaksi, muutamat vain näille vuorille asti.
Silloin sanoivat vaeltajat toisillensa: "Meidän tulee pyytää
Väkevältä voimaa."
Paimenet: Niin kyllä, ja saatuanne sen, tulee teidän käyttää sitä.
VAELTAMAAN EDELLEEN.
Tällöin teki vaeltajain mieli lähteä edelleen, ja paimenetkin tahtoivat päästää heidät menemään. Niin he sitten yhdessä kulkivat vuoriston päähän. Silloin puhuivat paimenet toisillensa: "Näyttäkäämme heille Taivaallisen Kaupungin portit, jos he sitä kyennevät meidän kaukoputkellamme näkemään." Vaeltajat suostuivat mielihyvällä. Ja paimenet veivät heidät korkean, Kirkas nimisen, mäen kukkulalle ja antoivat heille kaukoputken, katsella sillä.
He yrittivät katsella, mutta muistellessaan kaikkea sitä, mitä paimenet heille viimeksi olivat näyttäneet, tunsivat he kätensä vapisevan, eivätkä niinmuodoin voineet vakavasti kaukoputkeen katsoa. Jotain portin tapaista he kumminkin luulivat näkevänsä ja samalla myös jotain sen seudun ihanuudesta.
He läksivät nyt vaeltamaan jälleen ja lauloivat tämän laulun:
Mi muille vielä kätkettynä on,
Sen paimenet nää saattaa valohon.
Siis tänne käy, perille pääset vain
Sa salaisten ja syväin asiain.
Kun nyt matkamiehet olivat valmiina lähtemään edelleen, antoi yksi paimenista heille opaskirjan matkalle, toinen käski karttamaan liehakoitsijoita, kolmas varoitti panemasta maata lumotulle maalle, ja neljäs toivoi onnea matkalle.
Sillein minä heräsin unestani.