Sen tehtyänsä hän käski heidän lähtemään edelleen ja mielessä pitämään paimenten muita opastuksia.
He kiittivät häntä kaikesta hänen ystävällisyydestänsä ja läksivät hiljalleen vaeltamaan tietänsä, laulaen:
Käy tänne, matkamies, ja katso, missä
Se vaarass' on, ken kulkee eksyksissä:
Hän paulaan painuu, verkkoon kietoutuu,
Kun hyvät neuvot hältä unhottuu.
Hän irti pääsee, mutta kurit kovat
Hän kestää ensin. — Opikses nuo ovat.
JUMALANKIELTÅJÄ.
Tuokion perästä vaeltajat huomasivat kaukaa erään miehen hiljalleen ja yksinänsä astuvan heitä vastaan vallantietä. Kristitty virkkoi silloin toverilleen: "Tuolta tulee mies, seljin Sioniin ja lähenee meitä."
Toivorikas: Kyllä minä näen. Ollaanpas nyt varoillamme: kun ei vaan olisi tuokin Liehakoitsija.
Mies läheni lähenemistään ja tuli viimein heidän luokseen. Hän oli nimeltä Jumalankieltäjä ja tiedusti, minne he ovat matkalla.
Kristitty: Olemme matkalla Sionin vuorelle.
Jumalankieltäjä purskahti silloin kovaan nauruun.
Kristitty: Mikäs teitä naurattaa?