LOPUKSI.
Näin, lukija, nyt unen' kerroin sulle.
Saa nähdä, voitko selittää sen mulle
Tai itselles tai naapurilles. Varo vaan,
Sä ettes väärää selitystä annakaan.
Se vahingon sinulle suuren toisi,
Sen sijaan kuin se muutoin hyödyks' oisi.
Äl' arvostele sitä ylen määrin,
Sen ulkoasua käsittäin väärin.
Älkööthän kuvaukset, vertaukset siin'
Ivanauruun sua viekö, saako suutuksiin.
Se poikain, tyhmäin vain on tehtävätä,
Sa yksin ydin omaksesi jätä.
Sä syrjään vedä verho, katso syvään
Ja kielenkuvat käännä, käännä hyvään.
Ken hyvää niistä etsii, se myös hyödyn saa,
Mi mieltä vilpitöntä nostaa, lohduttaa.
Pois pane siitä pelkäämättä kuona
Ja pysy pelkän puhtaan kullan luona.
Mitäs, jos kulta vielä kiinni kivess' ois?
Ei heelmää heitä kenkään kuoren vuoksi pois.
Mut turhana jos kaikki hyljäät sinä,
Niin tokko toiste unta näänkään minä?