Maailmanviisas: Kas niin, mies hyvä! Minnekä matka, noin raskas taakka hartioilla?
Kristitty: Raskas vainenkin, — lieneekö mointa muilla poloisilla kellään? Ja koska te tiedustatte, minne mulla matka, niin kerron teille, herra, että olen menossa ahtaalle portille, mikä tuolla edessäpäin on, sillä siellä — niin on minua neuvottu — osoitetaan minulle tie sinne, missä taakastani pääsen.
Maailmanviisas: Onko sinulla vaimo ja lapsia?
Kristitty: On kyllä, mutta tämä taakka rasittaa minua niin, ett'ei minulla enää Ole mitään iloa heistä, niinkuin ennen; minusta on kuin ei minulla olisi ketään. [1 Kor. 7: 29]
MAAILMAN VIISAAN AJATUKSIA.
Maailmanviisas: Jos sinulle neuvon antaisin, kuuntelisitko sanojani?
Kristitty: Kuuntelisin kyllä, jos neuvo lienee hyvä, sillä hyvän neuvon tarpeessahan minä juuri olen.
Maailmanviisas: Niinpä sua sitten neuvon: heitä itse kiiruimmiten taakkasi pois, muutoin ei mielesi saa rauhaa milloinkaan etkä koskaan pääse nauttimaan kaikkea sitä hyvää, mitä Jumala sinulle siunannut on.
Kristitty: Sitähän minä juuri olen etsimässä, miten päästä raskaasta taakastani, mutta itse en sitä voi ottaa pois, eikä ole meidän maassa sitä miestä, joka sen hartioiltani nostaisi. Siksihän olen, kuten sanoin, tätä tietä vaeltamassa, jotta taakastani pääsisin.
Maailmanviisas: Kuka sinua käski sitä varten käymään juuri tätä tietä?