Silloin sanoi Evankelista: "Etkös sinä ole sama mies, jonka minä löysin vaikeroimassa Turmion kaupungin muurien edustalla?"
Kristitty: Kyllä, hyvä herra. Minähän se olen.
Evankelista: Enkös minä neuvonut sinulle tietä ahtaalle portille?
Kristitty: Neuvoitte, hyvä herra, neuvoitte niinkin.
Evankelista: Minkäs tähden sinä sitten niin pian tieltäsi poikkesit? Nythän olet joutunut tiepuoleen.
Kristitty: Minä kohtasin erään herran, heti kuin olin kulkenut Epäröimisen Suon yli, ja hän vakuutti, että kylässä tuolla edessä päin saan kohdata miehen, joka voi ottaa minulta taakan pois.
Evankelista: Mikä hän oli miehiänsä?
Kristitty: Herralta hän näytti, ja paljon hän minulle haasteli, niin että sai minut vihdoin antamaan perää. Tänne minä sitten tulin, mutta nähdessäni tämän vuoren, nähdessäni sen uhkaavana riippuvan tien yli, minä äkkiä pysähdyin, jott'ei se päälleni kaatuisi.
Evankelista: Mitä se herra sinulle sanoi?
Kristitty: Mitäkö? Hän kysyi minulta, minne minä menen, ja minä sanoin.