"Nimeni on Kristitty, ja sitä enemmän halajaisin viettää täällä yöni, kun kuulin mäen Herran rakentaneen tämän talon matkamiehille leposijaksi ja suojaksi."
KRISTITYN KESKUSTELU HURSKAUDEN KANSSA.
Neitsyt myhähti, mutta kyyneleitä kiertyi hänen silmiinsä. Tuokion kuluttua hän virkkoi:
"Minä käyn kutsumassa tänne pari kolme perheen jäsentä lisäksi."
Sen sanottuansa hän juoksi ovelle, ja hänen kutsustansa tulivat ulos Ymmärrys, Hurskaus ja Rakkaus, jotka, hetken aikaa haasteltuansa Kristityn kanssa, veivät hänet perheenjäsenten piiriin. Useat heistä tulivat häntä vastaan kynnykselle, sanoen: "Käy sisään, sinä Herran siunattu! Mäen Herra on rakentanut tämän kartanon nimenomaa sinun kaltaistesi vaeltajain vierasmajaksi." Hän kumarsi ja seurasi heitä kartanoon.
Kun hän oli sisälle tullut ja istahtanut, toivat he hänelle juotavaa. Sitten he suostuivat keskenänsä siitä, että muutamat heistä, illallista laitettaessa, eriksensä ryhtyvät keskustelemaan Kristityn kanssa; sitenhän aika saadaan parhaiten kulumaan. Siihen määrättiin Hurskaus, Ymmärrys ja Rakkaus. Ja näin he aloittivat:
Hurskaus: Kas niin, Kristitty hyvä, koska te olette suosiomme niin saavuttanut, että me olemme teidät talohomme täksi yöksi ottaneet, niin ruvetkaamme — kenties siitä meille itsellemmekin on hyötyä — haastelemaan kaikesta siitä, mitä teille on matkallanne tapahtunut.
Kristitty: Aivan kernaasti, ja olenpa iloinen, että se teitä miellyttää.
Hurskaus: Mikä se teidät ensinnä sai lähtemään matkalle?
Kristitty: Minut ajoi pois kotiseudustani muuan hirvittävä ääni, joka korvissani soi, ilmoittaen, että turmio minut väkisinkin perii, jos vielä entisessä paikassa viivyn.