Kristitty: Kyllä, vaikka ylen harvoin. Mutta kultaisia hetkiä ne minulle ovat, jolloin sellaista sattuu.
Ymmärrys: Muistatteko, millä tavoin te huomaatte saavanne välistä kiusauksista voiton?
Kristitty: Se tapahtuu, muistellessani, mitä minä ristin juurella näin; se tapahtuu, silmäillessäni kirjattua nuttuani; se tapahtuu, katsellessani kirjoitusta, jota povellani kannan; ja silloinkin se tapahtuu, kun mieleni palaa, ajatellessani, minne olen matkalla.
Ymmärrys: Ja mikäs teidät saattaa sellaisella kaipauksella vaeltamaan Sionin vuorelle?
Kristitty: Mikäkö? Siellähän toivon saavani nähdä elossa Hänet, joka kuolleena ristillä riippui. Siellä toivon pääseväni kaikesta siitä, mikä minua hamaan tähän päivään asti on kiusannut. Siellä, sanotaan, siellä ei enää kuolemata ole, ja siellä saan elää niitten kanssa, jotka minulle rakkaimpia ovat. Ja, totta puhuen, minä rakastan Häntä, sillä Hän on minut taakastani päästänyt, ja minä olen väsynyt sisälliseen sairauteeni. Mielelläni minä olisin siellä, missä ei minua enää kuolema kohtaa, niitten kanssa, jotka lakkaamatta huutavat: Pyhä, pyhä, pyhä! [Jes. 25: 8, Ilm. 21: 4]
KRISTITYN KESKUSTELU RAKKAUDEN KANSSA.
Silloin sanoi Rakkaus Kristitylle: "Onko teillä perhettä? Oletteko nainut mies?"
Kristitty: On minulla vaimo ja neljä pientä lasta.
Rakkaus: Miks'ette tuonut heitä mukananne?
Kristitty rupesi silloin itkemään ja sanoi: "Voi, kuinka mielelläni sen olisin tehnytkin, mutta kaikki he niin kovin vastustivat lähtöäni tälle matkalle."