Liukaskielinen: Minkä vaan tahdotte: minä olen altis puhumaan taivaallisista asioista ja maallisista asioista; lain alalta ja evankeliumin alalta; korkeista asioista jokapäiväisistä; menneistä ja tulevaisista; oleellisista ja satunnaisista, — otaksumalla nimittäin, että tuosta kaikesta on oleva meille hyötyä.
Tämä oli Uskollisen mielestä ihmeellistä. Hän astui Kristityn luo, joka tällä välin oli kulkenut yksinänsä, ja virkkoi hänelle hiljaisella äänellä: "Siitäpä saatiin kelpo toveri matkalle! Hänestä tulee erinomainen vaeltaja."
Kristitty myhähti kuivasti ja sanoi: "Tuo mies, johon te niin olette ihastunut, viepi puheillansa harhaan monet kymmenet, jotka eivät häntä tunne."
Uskollinen: Tunnettekos te sitten hänet?
Kristitty: Minäkö? Tunnen hänet paremmin kuin hän tuntee oman itsensä.
Uskollinen: Mikäs hän sitten oikeastaan on? Sanokaas!
Kristitty: Hänen nimensä on Liukaskielinen. Hän asuu meidän kaupungissa hänkin. Kumma, että hän teille on niin outo, vaikka suurihan se meidän kaupunki tosin on.
USKOLLISEN PETTYMYS.
Uskollinen: Kenenkä lapsia hän on? Ja missä päin hän siellä asuu?
Kristitty: Hän on Kaunokielisen poikia ja asuu Joutavain Juttujen kadun varrella. Kaikkialla, missä hänellä on ollut tekemistä, tunnetaan kyllä Liukaskielinen Joutavain Juttujen kadun varrelta. Kieli hänellä on kyllä ketterä, mutta viheliäinen raukka tuo mies sittenkin on.